Emilia ja Elina tekivät nukkuvan Kultakutrin.

Varmasti kaikki muistavat vanhan satuklassikon Kultakutrista ja kolmesta karhusta. Talossamme satu on siinä vaiheessa, että karhut ovat palanneet kotiin aamukävelyltään ja tekevät talonsa alakerrassa havaintoja: joku on syönyt puuroja ja karhujen tuoleissa on istuttu. Yläkerrassa taas nukkuu Kultakutri, aavistamatta ketkä hänet sieltä kohta löytävät.

Projektimme alkoi halusta tehdä jonkinlaista hyväntekeväisyystyötä tämän ihanan nukkekotiharrastuksen tiimoilta ja ajatus yhdessätekemisestä tuntui mielenkiintoiselta. Asiasta keskusteltiin listallamme vilkkaasti, tehtiin useita ehdotuksia siitä, mitä tehtäisiin, minne ja miten. Asioista (talon koosta, väreistä ja materiaaleista) äänestettiin moneen kertaan ja eri puolille Suomea nimettiin "projektipäälliköt" viemään projektia tahoillaan eteenpäin. Mukana oli myös ulkopuolisia sponsoreita, jotka osallistuivat projektiin lahjoittamalla materiaaleja, mm. vanerit ja maalit. Sponsoreiden hankinnasta pääkiitos kuuluu Riikamaria Paakkunaiselle - kiitos Riika! Saimme muutaman tavaralahjoituksen myös listamme ulkopuolisilta nukkekotiharrastajilta, mistä olimme hyvin ilahtuneita.

Kolme karhua syntyi Anna-Marin käsissä.

Turun seudulla tehtiin ja sisustettiin Kolmen karhun keittiö ja kellari, Jyväskylän seudulla makuuhuone, Espoossa kylpyhuone ja Helsingissä olohuone ja vintti. Talo koottiin Helsingissä lopulliseen muotoonsa Riikamarian suunnittelemista moduuleista. Muilta paikkakunnilta oltiin mukana tekemällä huoneisiin pieniä ja vähän isompiakin tavaroita, jotka sitten lähetettiin kullekin vastuupaikkakunnalle. Lahjoituksia tuli mm. Kerkonjoensuulta, Mikkelistä, Sulkavalta ja Irlannin Braysta. Toki myös esim. helsinkiläiset lähettivät tavaraa "Turun" keittiölle ja "Espoon" kylpyhuoneelle. Hyvää tahtoa auttaa toisia ryhmäläisiä löytyi yllin kyllin.

Eri paikkakunnat ahersivat kuukaudesta toiseen projektin kimpussa ja niin alkoivat yksittäiset huoneet valmistua. Kultakutri-nukke samoin kuin kolme
karhua valmistettiin listalaisten omin voimin.
Tämän hyväntekeväisyyteen lahjoitettavan talon tekeminen oli hauskaa ja antoisaa, vaikkakin myös vaativaa. Kuopiossa tiedettiin odottaa Kolmen karhun taloa tulevaksi ja lupaukset oli pidettävä, omia projekteja oli lykättävä, jotta talo valmistuisi. 

Paras kiitos meille kaikesta aherruksestamme meille oli se hetki, kun pienet potilaat ja Kuopion sairaalan henkilökunta ihastelivat joulukuussa 2004 saamaansa taloa. He löysivät talosta lukuisia pieniä ja hauskoja yksityiskohtia ja tulevat löytämään niitä vielä pitkän aikaa, sillä se on laitettu pölyltä ja pikkukäsiltä turvaan läpinäkyvän pleksin taakse.